Onko ketjulinjastossa jotain vikaa, vikaa, vikaa?

Tänään ehdin hieman ihmetellä, että onko ketjulle tehtävä jotain, jotta se ei enää tippuisi kesken ajon. Ihmeekseni huomasin ketjun olevan varsin löysällä, jopa silloin kuin etupäässä on keskimmäinen ratas ja takapäässä pienin ratas, eli suurin vaihde. Jos jo tässä vaiheessa löysyyttä on kuvan osoittaman verran, ei homma voi toimia kovin hyvin silloin kun etupäässä on käytössä pienin ratas.

Kyselin sitten asiaa Davidilta, ja jossain on kuulemma jokin ongelma. Etupään takana on ketjun jännitin, jonka pitäisi pitää ketju kireänä ja estää moinen tilanne. David ei ainakaan suoraan lähtenyt mukaan siihen ajatukseeni, että pyörän koonnut olisi laittanut hieman normaalia pidemmän ketjun Mangooni, jotta minulle jäisi säätövaraa pidempijalkaiseen päin.

Huomenna ihmettelen lisää ja otan lisää kuvia LigfietsGaragelle lähetettäväksi.

Kympin iltalenkki

Mitä enemmän ajan kolmipyöräisellä, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että nojapyörän pitää olla kolmipyöräinen. Ylämäet ovat niin mukavia ja mäen jälkeen voi jäädä hyvin hitaasti ajaen huohottamaan sielunsa kyllyydestä. Fuegolla kun ajeli, niin jälkihuohotus oli vaikeaa ja ainakin tuntui vaaralliselta. Kun silmissä alkaa sumentua, ei tasapainon pito ole enää niin helppoa. Varsinkin maantiellä hoiperellessa tuntui välillä hyvinkin pelottavalta kun autot pyyhkäisivät aivan vierestä ohi. Ja ylämäen pelko tietysti tekee mäestä vielä paljon hirvittävämmän kuin se oikeasti olisikaan.

Ylämäkiongelma ei tietysti koske niitä, jotka polkevat jatkuvasti ja kiitävät mäet ylös samaa vauhtia kuin minä tasaisella. Itse kuitenkin olen varsinkin nyt, kun olen ollut ilman pyörää koko kesän, niin rapakunnossa, että kolme pyörää ovat todellinen siunaus.

Kolme pyörää saavat kyllä kaikki routaröykyt tuntumaan hurjilta. Ja jossain kohtaa pyörätie oli paikkauspinnoituksesta johtuen niin vino, että tuntui kuin olisin juuri ollut kippaamassa kyljelleen. Tosin en vielä näin vähäsellä kokemuksella osaa sanoa, kuinka todellinen kaatumisen riski oli. Kaksipyöräisellä röykkyjen ja möykkyjen yli pujottelu oli helpompaa, eikä vino pinta haittannut juuri ollenkaan.

Käytin nyt ensimmäisen kerran etuvaihtajaa - ja kävi juuri niinkuin pelkäsinkin. Hyvissä ajoin ennen ylämäkeä vaihdoin etupäähän pienimmän rattaan, ja se olikin sitten todella pieni. Ilmeisesti jopa niin pieni, että ketju on liian pitkä, jos etupäässä on pienin ratas ja takapäässä esim. neljäs ratas. Keskellä ylämäkeä kuului paukahdus ja ketju oli pudonnut eturattaalta. Jarru päälle ja sitten opin jälleen uuden asian Mangostani. Jarruissa ei riitä tehoa pitää pyörää paikallaan ylämäessä, jos yrittää samaan aikaan nousta pyörästä pois.

Noh, valuttelin Mangon poikittain ja sitten nousin pois. Mango kyljelleen penkalle ja ketjua paikalleen laittamaan etupään lattia-aukoista. Ketju heilui aivan holtittomana sivusuuntaan ja jouduin laittamaan etupäähän isoimman rattaan ennenkuin se kiristyi sen verran, että kiipesi paikalleen. Sitten talutin Mangon mäen laelle ja jatkoin ajoa.

Mangoa pystyy taluttamaan yllättävän hyvin, peräpään kapeus tekee mahdolliseksi työntää Mangoa eteenpäin aukon etupäästä ja samalla kädellä voi pitää ohjaustankoa aukon reunaa vasten kiinni ja jopa hieman ohjata. Kolmipyöräisyydestä tulee jälleen etua, kun pyörä ei yritä kaatua mihinkään suuntaan. Davidilta kun kyselin ennen tilauksen tekoa ylämäessä taluttamisesti ei hän osannut sanoa oikein mitään, Hollannissa kun ei ole ylämäkiä.

Täytyy kokeilla ensikerralla laittaa taakse pienin vaihde, eli isoin ratas, eteen pienin ratas. Ja sitten hoitaa alennus kesken mäkeä vaihtamalla napavaihde kolmoselta ykköselle tarpeen mukaan. Ja tietysti täytyy selvittää onko mahdollista kiristää ketjua sen verran, ettei vaiva toistuisi missään olosuhteissa. Minä vaan inhoan pyörän säätämistä, vaikka tietysti tiedän sen olevan joskus vielä edessä. Perkele.

Valokuvasetti Mango+:sta

Aamutuimaan päätin ottaa joitakin valokuvia systeemistä - näin alustavasti. Lisäilen kuvatekstit myöhemmin, nyt ei oikein kerkiä...

Takavalo palaa kun etuvalokin, ja tässä tapauksessa tietysti riittää, että toinen etuvaloista on päällä.

Ilmeisesti LED valot, olen niin varma kuins siitä voi olla ilman, että näkee varsinaista polttimoa. Valonlähde on piilossa umpion yläreunassa, josta valo heijastuu alakautta eteen. Valo on hieman sinervää ja erittäin kirkasta, joten halogeeniltä se ei vaikuta. Pieni akku ei kauaa jaksaisikaan halogeenipolttimoita polttaa.

Perävetokoukku vaikuttaa asialliselta. Peräkärryni on vielä kokoamatta laatikossa, joten en pääse testaamaan. 

Aukkopeitteen etuosa, jota voidaan käyttää ajaessa, menee "keulapellin" alle jemmaan. Se kiinnittyy kahdella tarralla ja leveä osa kiilautuu samalla korin yläosan ja alaosan kiinnityssauman yläpuolelle. Sieltä peitteen saa tarvitteassa esiin ajon aikana sadekuuron yllättäessä. Suoja-asennossa tarroja on kiinni viisi kappaletta, leveät tarranauhat ovat niittien kohdalla. Tarrojen kiinnitys kangaspäällysteiseen vaahtomuoviin vaikuttaa tukevalta. Vastinkappaleet on liimattu koriin.  "Piipunhattu" on erillinen osa, joka on kiinni edestä isommassa peitteessä ja periaatteessa se on kiinni takaosastaankin, kuten seuraavassa kuvassa näkyy.

Ja miksiköhän ei tarranauhan pätkää ole ommeltu kiinni, kuten kuvasta näkyy se on jo irtoamassa. En ymmärrä kuka voi ajatella, että liima pitäisi tarranauhan kiinni kankaassa, joka päällystää vaahtomuovia. Muutenkin "aukkopeite" voisi olla 2 cm pidempi, kuten tästä kuvasta näkyy ei tarra oikein yllä pääntuen alaosassa olevaan vastinkappaaleeseensa. Odotan kiinnostuneena ensimmäistä kunnon sadetta.

Ohjaustanko on varsin mukava käyttää. Keltainen naru menee soittokelloon. Jarruvipu on kiilattu parkkiasentoon, poikittainen pieni metallitikku, joka näkyy seuraavassakin kuvassa.

Tässä kuvassa näkyy parhaiten vilkkuvipu ja punainen sähköisen torven nappi. Lisäksi kuvassa näkyy etupään vaihtajan vipu, joka on juuri ja juuri oikeassa kohtaa, jotta sitä ei käytä vahingossa polvella.

Tässä näkyy valojen korkeutta säätävä vipu. Punaisen napin merkitystä en ole vielä selvittänyt, ilmeisesti se voisi olla jonkilainen huomiovalonappi. 

Lasikuitupenkki nousee irti toisesta päästään ja silloin pääsee käsiksi takaosaan. Ketjulinjaston kuoppa on paikka, jonne kaikki pienet esinee valuvat, eikä niitä saa kovin helposti pois sieltä. Löysin yhden irtomutterin etsiessäni kuusikolokärkeä, jonka olin tiputtanut näpeistäni ja se tietysti heti pomppi kaikkein hankalimpaan paikkaan. Mutteri oli ilmeisesti pudonnut pajalla katteen yläosaa kiinnitettäessä.

Tässä mukana tullut pumppu, se on erittäin kevyt, ei mitenkään erityisen tukeva, mutta erittäin hyvä pumpata. Painemittaria ei ole, mutta rengasrikkotilanteessa ei sillä niin väliä olekkaan.

Pieni iltalenkki

Löysin pari vaahtomuovipalaa olkapäiden kohdalta, ne olivat tarralla kiinni. Nyt sain joten kuten sopivasti tilaa hartioilleni, tiukasti ne ovat edelleen, mutta eivät enää kuin tappi 'tiedät kyllä missä'.

Myös etupäässä on ahdasta. Jos ei ole varovainen, niin säärten sivut hankaavat runkoon. Mutta se ei varmaankaan olisi ongelma normaaleilla pohkeilla varustetuilla polkijalla. Allekirjoittaneella on poikkeuksellisen rotevat pohkeet.

Kokeilin lyhyen matkan irtosoraista soratietä, ei mitenkään nautittavaa, mutta onnistuu kuitenkin hätätilanteessa. Normaali hyväkuntoinen soratie toimii varmasti.

Nyt huomasin pari käytännön ongelmaa kevyen liikenteen liikennejärjestelyissä. Suojatiet joissa on kapea keskikoroke eivät sovi lainkaan Velomobiilille. Tosin jos keskikoroke on kapea, ei siihen mahdu polkupyörääkään. Velomobiilin kanssa vain ongelma on huomattavasti suurempi, jos erehtyy väärän väliin saattaa puolet mobiilista pyyhkiytyä auton keulaan ja mobilisti saman tien mukana. Korokkeet ovat aina siellä missä on paljon liikennettä. Käytännössä näitä reittejä joutuu sitten välttämään aina paitsi hyvin hiljaisina aikoina.

Toinen ongelma ovat liikennevalojen painonapit. Siinä vaiheessa kun nappiin yltää, on keula jo osin tiellä. Ja ainakin Kuopiossa jalankulkijan valo ei ikinä vaihdu vihreäksi ellei nappia paina. Tämä saattaa aiheuttaa runsaasti punaisia päin ajamista.

Kumpaakaan näistä ongelmista en osannut ajatella ennalta lainkaan, kantapään kautta on varmaan vielä paljon opittavaa.

Pieni iltalenkki oli 6 km, nyt on sitten kasassa 11 km Velomobiililla.

Ainiin, meinasin unohtaa. Valot ovat riittävän hyvät, isomman akun kun vain hommaa, niin yö- ja ilta-ajosta tulee varmasti lystiä syksyn mittaan. Vilkut ovat ehdottomat jo iltahämärissä, sillä silloin ei käsimerkki näy, ja toisaalta ei tarvitse nitkutella hartiaa ulos mobiilin uumenista. Onneksi David osasi suositella vilkkuja, en olisi niitä itse älynnyt tilata.

Ensimmäinen lenkki

Yritin säätää penkkiä, mutta tulin siihen tulokseen, ettei sitä voi oikein paremmaksi säätää. Selkäosan yläosan kiinnityspistettä ei saa alemmas, eikä taaemmas. Ja jos siirtäisin penkkiä eteenpäin ja samalla ylöspäin, jäisivät hartiani juuri aukon kohdalle. Nyt saan hartiat ujutettua aukosta sisälle ja aukon alapuolella on juuri ja juuri sen verran tilaa, että pystyn ajamaan. Napakasti kuin silli purkissa joudun kylläkin olemaan. Ajaessa ei paljoa kainaloita tuuletella.

Ajaminen on taivaallista. Velonautti on juuri oikea sana kuvaamaan velomobiilin kuljettajan olotilaa. Pyörä kulkee tasaisella 30 km/h ilman mitään yritystä. Poislukien hartiapuristus voi istua täysin rennosti ja rauhallisena. Ohjaus on juuri sopivasti herkkä ja vakaa, jotta ohjautankoa ei tarvitse lainkaan puristella.  Ylämäessä voi kivuta niin hitaasti kuin vain haluaa, ei pelkoa kaatumisesta. Ja koska hartiat ovat tiukasti velomobiilin takaosaan kiilattuna saa polkemista varten erittäin tukevan vastavoiman, ellei sitten halua pyörittää mäkiä ylös. Näkyvyys on hyvä, yksi peili näyttää yllättävän hyvin miltei oikeankin puolen taka-alueen. Päätä voi käännellä vapaammin kuin Fuegossa, jolla viimekesän ajelin, kun ohjaus hoitaa itsensä ja kolme pyörää tasapainon pidon.

SRAM dual drive toimii kuin unelma, risteysten lähellä tiputtaa vain napavaihteen ykköselle ja kaikessa rauhassa tarkistaa, ettei tule autoja, sitten napa takaisin kakkoselle tai kolmoselle. Ja kun vauhti kiihtyy niin rattailta lisää välitystä. Etupään vaihdetta en käyttänyt tällä lenkillä kertaakaan.

Ensimmäiset viisi kilometriä takana... kyllä elämä on ihanaa kun tietää, että on vielä tuhansia kilometrejä edessäpäin.

Aamu ja uusi tutustumiskierros

Nyt pääsen jo pyörään sisälle helpommin, valitettavasti pitää vain astua penkin kautta. Tai ainakaan minä en muuta keksi. Sitten takaa sivuilta käsillä kiinni ja jalat eteen. Ohjaustangon saa jumitettua kuoren alle niin, että se ei ole tiellä sisäänmenovaiheessa. Aluksi en saanut, mutta nyt onnistuin. Nyt en enää pelkää rikkovani pyörää kun menen sisään ja ulos. Tämä on tärkeää, sillä pyörätiellä helpoin tapa tehdä U-käännös on Davidin mukaan nousta ulos, kääntää Mango ja istua takaisin sisään. Jos en siis osaisi kulkea helposti sisään tai ulos joutuisin aina ajamaan seuraavaan risteykseen asti, jossa voisin tehdä käännöksen peruuttamalla.

Penkkiä pitää säätää eteen ja alas, jotta saan hartiani sisälle. En jaksa tehdä sitä nyt vielä aamusella, pitää mennä kattoa maalaamaan, mutta sen jälkeen tietysti polkimet on säädettävä eteenpäin myös. Mitenköhän ketjun pituus riittää. Noh, sen verran kokeilin matalaa ajoasentoa, että pystyn kyllä polkeamaan ilman polkimien säätämistäkin vaikka se ei aivan täydellisen ergonominen asento jalkojen kannalta olekkaan.

Löysin akun, joka on varsin säälittävän kokoinen (toisaalta kevyt). Viisi AA-pariston kokoista akkua muovin sisällä. Toivottavasti se on jokin standardipaketti, jotta voin ostaa niitä lisää. Tai mielummin ostaisin suoraan yhden isomman akkupaketin. En tiedä miten paljon valot vievät virtaa, mutta muutamaa tuntia kauempaa en usko mukana tulleen akkusetin kestävän. Mukana oli myös laturi.

Pyörän mukana tuli siis ulkorengas ja sisäkumi, sekä vielä paikkasarja. Mitään työkaluja en ole löytänyt vielä, enkä ole vielä selvittänyt minkälainen tarvitaan renkaan irroittamiseksi. Senhän pitäisi olla helppoa mainostekstin mukaan, koska kaikki renkaat ovat kiinni vain toiselta puolelta (ei siis haarukkaa missään) ja takarenkaan vaihtoa helpottaa se, että ainoastaan toisiovedon ketju tarvitsee irroittaa. Varsinainen vaihdepuoli on erikseen.

Tavaratila on edelleen varsin pieni, mutta kyllä sinne pusseja ja nyssykötä varmasti jonkin verran saa. En kuitenkaan ymmärrä, miten sinne voisi laittaa edes Jack Russelin kokoista koiraa, kuten David antoi ymmärtää kun asiasta kysyin. Videoiden perusteella tuo mainittu koira tuntuu kulkevan ennemminkin omistajansa sylissä. Onneksi tilasin peräkärrykoukun, joka onkin aivan loistava. Mukana tuli siis myös kiinnitysmekanismi, eikä pelkkää paikkaa sille, kuten olin ajatellut. En tosin vielä tiedä sopiiko ko. kiinnitys halpaan peräkärriini, Mangon mukana tullut taitaa olla Weber-systeemiä, mutta konversion saa ilmeisesti tehtyä helposti kärryn aisaan.

Kaikenlaista kivaa pientä löytyi nyt aamulla.  Pyörässä on myös mekaaninien soittokello, se laukeaa narusta vetämällä ja sijaitsee jossain ohjausakselin kohdalla lähellä pohjan peruutusaukkoja. Ajovaloja voi säätää ylös-alas -suunnassa vivulla, aika mageeta hei! Yksi hellyyttävin yksityiskohta on hallintapaneelin valosysteemi. Alumiiniseen pieneen kulmarautaan on kiinnitetty pieni led. Kulmaraudan saa irti tarrakiinityksestään ja siinä on jonkin verran johtoa, jolloin sitä voi käyttää myös työ/etsintävalona pimeässä, kun ihmettelee minne jokin pieni osa on pudonnut. Näppärää, ruumini valtaa lämmin tunne siitä, että ilmeisesti miltei kaikkea on mietitty eikä minun tarvitse ehkä sittenkään olla niin huolissani yksityiskohdista.

Kunhan vain saisin penkin säädettyä...

Mango+ on laskeutunut!

Kello 20:35 se tapahtui. Rekka saapui paikalle. Laatikko pyörineen nousi helposti alas kyydistä kahden miehen nostamana. Rekka kaartoi pois paikalta ja avaaminen alkoi.

Iso laatikko, pituutta 2,55 m. Muutoin pahvia, mutta pohja laudasta tehty.

Mango+ päällystettynä kuplamuovilla. Ensimmäinen havainto kuplamuovin poiston jälkeen oli, että oikean puolen peiliä ei sitten ollutkaan asennettu. En suoraan sanottuna ymmärrä Hollanin kielisestä laskusta, onko sitä siihen listattukaan, jotakin 27 € edestä peiliksi ajattelemaani kyllä on. Ahaa, se taitaa olla sähköinen torvi. Mutta peilistä kyllä oli puhe lukemattomia kertoa tilauksen yhteydessä.

Kuplamuovin poiston jälkeen ilo oli suunnaton. Keltainen väri on upea, ihastuin siihen oitis. Turvallinen väri ja vielä hyvin kauniskin. Edessä näkyy kaksi valonheitintä, toinen siis ekstrana tilattu.

Renkaisiin ilmaa ja pyörä pois lavetilta. Sisältä löytyivät kankaasta tehdyt vannepeitot. Lisäksi korjaussarja, jossa ainakin vararengas, paikkasarja ja kunnon pumppu. Pumppu oli hyvin kevytrakenteinen, eikä siinä ei ole painemittaria. Mutta hätätilanteessa paineella ei ole niin väliä, renkaan saaminen kovaksi riittää. Jouduin siis hakemaan oman pumppuni, jotta sain paineet kohdilleen, 4,5 bar kaikkiin renkaisiin.

Sitten testaamaan sisälle astumista. Kajakkikokemusta hyödyntäen se joten kuten onnistuu. Mistään en ole löytänyt selkeää ohjetta miten Mangoon kannattaa nousta, mutta tällä hetkellä näyttää, että sisäänmenovaiheessa joutuu astumaan penkin päälle. Se ei tietysti ole mukavaa, jos kengät ovat kuraiset ja märät.

Sisälle päästyäni huomasin, että laite on varsin pieni. Ihmettelen kovasti, jos Mango+ sopii kaksimetriselle pyöräilijälle, kuten valmistaja ilmoittaa. Itse olen 190 cm pitkä. Suurin ongelma itselläni ovat hartiat. Ne kyllä mahtuvat sisään, mutta luonnollisin asento on jättää ne aukon laidan yläpuolelle. Mikä tietysti estäisi sadesuojan käytön. Pitkä- ja isojalkaisella saattaisi olla ongelmia jalkojen pyörittämisen kanssa, kantapäät osuvat helposti pohjan peruutusaukkojen reunoihin jos on varomaton.

Pyörän kanssa telmutessani huomasin, että lasikuitukuori on todella ohutta tavaraa paikoin. En millään usko, että sitä voitaisiin tulevaisuudessa juurikaan ohentaa ilman ongelmia. Kokonaisuudessan Mango+ on mahdollisimman pieni ja toisaalta mahdollismman kevyt, eli löysät on otettu pois.

Penkin takana oleva tavaratila on juuri niin pieni kuin niissä harvoissa netistä löytyvissä kuvissa näkyy, vaikka tavaratilan kooksi ilmoitetaan 130 l, on vaikea uskoa, että sinne saisi todellisuudessa pakattua oikeasti tavarana niin suurta määrä, tilavuus litroina varmaankin pitää paikkansa. Yritän jossain vaiheessa kartoittaa tavaratilan todellista pakattavuutta.

Sisälle mahtuminen saattaa parantua, jos penkkiä saa vielä laskettua alaspäin, mutta sen selvittäminen jää huomiseen. Päivä on ollut pitkä, enkä halua rikkoa mitään hätäisellä säheltämisellä hämärässä.