Pari pientä 4-5 km lenkkiä puisen perinteisen hyväsoutuisen soutuveneen seurassa. Wilderness pärjäsi aivan loistavasti. Ei mitään kilpasoutua/melontaa, mutta mukavaa vesillä oloa. Kanootilla työmäärä jäi ehkä 70 prosenttiin verrattuna soutamiseen.
Ainoa etu, joka soutuveneelle jää on ihmisten kuljetuskyky. Soutuveneeseen mahtuu kolme ihmistä mukavasti ja vielä vähän tavaraakin, kanoottin vain yksi ja runsaasti tavaraa. Tietysti soutaminen on täysin pakatulla veneellä sitten taas astetta raskaampaa.
Kelin sieto on molemmilla käytännössä sama. Mutta kanootin kanssa pitää olla tietysti melontataito kohdallaan, soutamaan oppii helpommin. Soutuveneessä voi myös aallokossa puuhastella välillä muutakin. Kanoottia on kovemmassa kelissä melottava jatkuvasti, koska se herkkäliikkeisenä kääntyy hetkessä poikittain ja saataa heilahtaa hallitsemattomasti sopivan aallon kohdalla.
Testasin kanootin uimaleluominasuuksiakin. Penkiltä kun tiputti jalat laidan yli ja meni itse perässä ei sisälle tullut yhtään vettä. Ja samaa tietä pääsi myös takaisin kuivaan alukseen. Käsillä vastalaidasta kiskoen ja jaloilla vedestä vauhtia potkien pääsee penkin päälle vatsalleen poikittain hylkeeksi rötköttämään ja siitä sitten taas istumaan.
Wilderness käy myös majoitteeksi. Pää penkin alla ja jalat keulaa kohti 191 cm roteva mies mahtuu juuri sopivasti selälleen makaamaan. Eli jos aluksen ankkuroi rauhalliseen lahteen voi nukkua veneessä. Hyttysverkko on tietysti tarpeen. Samoin jokin rätti jolla kuivaa kanootin lattian ennen maatepanoa. Ja tietysti retkipatja, jotta kylmä ei käy selkään yön aikana. Toisin kuin puisessa soutuveneessä Royalex-kanootissa on mukavan tasainen ja miellyttävä sisäpinta makoilua varten.
