Pyörän tarkoitus

On erilaisia pyörän käyttäjiä. Itse hankin alunperin Nazca Fuegon kuntoilu- ja retkimielellä. Tavallisista satuloista kun ei löytynyt takamukselle sopivaa, niin nojapyörän hankinta oli pakollinen. Selällään maaten sää vain asettaa enemmän rajoituksia ja kaksirenkaisen Fuegon pyörittely hitaassa kaupunkiliikenteessä oli välillä hermoja raastavaa, siksi lopulta päädyin hankkimaan Mangon.


Liukkaan kelin turvallinen ajettavuus oli yksi peruste kolmipyöräisyydelle. Ja kyllähän sillä välikauden aikaan lähtikin helpommin liikkeelle, mutta nyt kun on täysi talvi maassa, niin en ole vieläkään uskaltautunut testaamaan Mangon toimintaa. Kuten todettu irtolumessa ja loskassa homma ei, ainakaan nykyisellä painopisteellä, toimi. Mutta nyt olisikin tarjolla aurattu pakkaslumen karhentama ja hiekoitettu melko tasainen kevyen liikenteen väylä. Pitäisi onnistua kyllä, siksi ehkä en olekkaan priorisoinut ajolenkkiä kovin korkealle ajankäytössäni, pieni pyörähdys kun ei oikein riitä kuntoiluksi ja koiraakin voi kävelyttää.


Mutta jos ajaisin päivittäin töihin pyörällä, mitä nyt tekisin? Piilevä ekologinen näkökulma pyörähankinnoissani on aina ollut, josko lopultakin pääsisi eroon "pakollisesta" auton käytöstä. Josko kaikki paikalliset ajot voisi siirtää pyörällä tehtäviksi. Kun kaksipyöräinen maasturi ei penkkiongelmien vuoksi käy, eikä Mango oikein pelitä tieolosuhteiden lukuisten potentiaalisten talviesteiden vuoksi muussa, kuin hyvän etukäteen valitun reitin tahkoamisessa, niin mikä sitten olisi aina ajokelpoinen nojapyörä, joka pärjäisi vertailussa edes joiltakin ominaisuuksiltaan Mangolle.


Hyvä ja halpa olisi Anthrotech. Ilmeisesti painopiste on niin takana, että renkaalle saadaan jonkilaista pitoa. Pysty istuma-asento helpottaa säähän varustautumista, vesi ei valu takin helman ali napaan asti, eikä punteista sisälle. Ainakin näin luulen, vaikka en ole pyörää ikinä luonnossa nähnytkään. Hintakin on halpa, säätä sietävällä Rohloff-vaihteella noin 3500 €. Hinta on arvio, koska aiemmin ainakin oli parin sadan rahtimaksua yms. Perushinta pyörälle, vaihteelle ja vaihtajalle olisi 3328 €.


Saman sarjan pyörä, tadpole, mutta isommilla renkailla ja täysin jousitettuna, sekä NuVinci-vaihteella olisi The Clydesdale. Hinta ilman lokareita 3890 dollaria, mutta ilman rahtia, alvia, tullia jne. Lokarit ovat saatavilla 320 dollarin lisähintaan. Suurien pyörien vuoksi parempi vaihtoehto kuin Anthrotech, jos hankinnan hankaluuksia ei ajatella, huolimatta The Clydesdalen 30 kg:n painosta. Arvaukseni lopulliseksi kokonaishinnaksi on 5500 - 6000 €.


Entäs sitten Hasebikesin Delta triket. Kettwiesel voisi olla täydellinen ristisiitos velomobiilin ja nojapyörän välillä. Kun kangaskate tulee saataville, niin sääongelmatkin olisivat hoidossa. Mutta siinä ei ole jousitusta, mikä on allekirjoittaneen kokemuksen mukaan Suomen kuoppaisilla teillä iso puute. Aina on jokin röykky yllättämässä, jos vähänkin vauhdikkaammin ajaa, ja ainakin toistaiseksi Fuegon ja Mangon jousitus ovat nuo röykyt handlanneet. En tiedä minne leppäkeihäs olisi lentänyt ilman jousia.


Mutta Hasen Lepuksessa on Kettwieselin hyvien ominaisuuksien lisäksi takapään jousitus, ja pitkän varren päässä olevalla etupäällä kun on kuulemma painoa vain 20 %, niin ei sitä tarvitse jousittaakkaan. Talviajossa kevyt etupää ei ainakaan uppoa sohjoon. Ja kun tasauspyörästömallissa on kaksi vetävää pyörää juuri kuskin painavan perseen alla, niin huolimatta vain 20" renkaista luulisi Lepuksen kulkevan sohjossakin. Jousitus kuulemma tuo painoa lisää 4 kg, ja pyörän kokonaispaino alkaakin lähestyä Mangon painoa ollen Hasen listan mukaan 25,5 kg perusvarusteltuna. Hintakin allekirjoittaneen höystöillä tulee jo hämmentävän lähelle Mangoa.


Pyörä: Lepus Custom 3349 €, Lokarit 219 €, Ortlieb pussukka 89 €, Rohloff 999 €, Differentiaali 599 €, Peili 17,90, Rahti 75 € 
Yhteensä: 5347,90 €. 
Kangaskatesetti: Kate 899 €, Poncho 149 €, Katteen pussukka 89 €
Yhteensä: 1137 €

Katettu Lepus maksaa 6484,90 €. Velomobiili Mango+ maksoi noin 6900 €, mutta siitä rahdin ja kuljetuslaatikon piikkiin meni miltei 900 €. Tosin Mangossani ei ole Rohloffia. Mutta Lepuksessa ei ole suojattua ketjulinjastoa, joka on Mangossa aivan loistava pieni yksityiskohta. Suojattu ketjusto ja vaihteet tuntuivat aluksi vain hössötykseltä, mutta käytännössä se on osoittautunut olevan yksi Mangon parhaista ominaisuuksista.

Toisaalta ilman katetta ajettuna Lepus on varmasti päivittäiskäytössä hyvällä säällä näppärämpi. Mangoa en ole vielä uskaltanut supermarketin pihaan viedä, uteliaat ihmettelijät pelottavat sen verran. Tosin olen viimeaikoina todennut, että kyllä se lasikuitukate kestää yllättävänkin kovaakin käsittelyä, enkä ole sen suhteen enää niin hermoheikko. Ja pitkillä matkoilla Lepuksella voisi valita reitiksi välillä soratienkin (oikoreittejä), Mangolla ei voi. Mango ehkä kestäisi soratieajelun, mutta ennemmin tai myöhemmin ylämäessä tulisi ongelmia irtosoran vuoksi. Tietysti, jos etukäteen tietää hyväkuntoisen soratien, niin silloin homma voisi toimia. Päivittäinen työmatka-ajo samaa soratietä pitkin on mielestäni realistinen vaihtoehto. 

Mutta mikä on pyörän tarkoitus - pitääkö se keksiä uudelleen. Vai onko se niin, että monta tarkoitusta, monta pyörää. Jää nähtäväksi. Ja jos päivittäiskäyttöä ajattelee saattaisi RANS Hammertruck olla toimiva autonkorvike, myös talvella, jos vain penkkiä pääsisi jossain testaamaan...

Whoo, The Clydesdale elää!

Sain juuri sähköpostia Alaskasta. Kyllä he ovat pyöriä myyneet, mutta lähinnä paikallisesti, asiakkaat ovat tulleet hakemaan. Olin alunperin kysellyt, että toimittavatko Suomeen ja saako pyörään standardi pakkaria. Lokasuojista unohdin kysyä, kysynpä siis nyt.

Jos The Clydesdale on tilattavissa Suomeen - ja miksipä se ei olisi - tulen sellaisen varmasti tilaamaan.

(mikäli lokasuojat löytyvät siis, standardi pakkaria ei ole)

Pyöräpohdiskelua

Kuten tuli jo aiemmin todettua Mango on Leitraa niin paljon halvempi, että voin harkita toisen nojapyörän hankintaa. Nyt näyttää siltä, että talvipyöräksi. Mitä olen ymmärätänyt on varsin yleistä, että nojapyöräharrastajalla on useampi värkki tallissa.

The Clydesdale firma, eli Alaska Recumbent Trikes ei ole vastannut kyselyihin, vaikka pari viestiä olenkin lähettänyt.

Pyörän olisi samalla hyvä olla sellainen, että sillä voisi ajella kesällä kauniita julman mäkisiä ja huonokuntoisia suomalaisia sorateitä. Ja vielä retkikamat mukana. Jousitus tarvittaisiin ja riittävästi painoa vetävällä takarenkaalla. Mitä isommat renkaat sitä parempi. Mutta isorenkaisia kolmipyöriä en ole The Clydesdalen lisäksi missään nähnyt, ainakaan jousitettuna, joten täytynee tyytyä 20 tuumaisiin.

Äkkiä laskien olisi olemassa ICE adventure täysjousitettuna. Ja Anthrotech, jossa ei ole etupäässä jousia, mutta sen saisi Rohloff-vaihteistolla kohtuuhinnalla. Scorpion Fs on liian kallis, lisävarusteet ovat ainakin aiemmin olleet törkeän hintaiset, varsinkin verrattuna Anthrotechiin.

Takakenobikes testailee parhaillaan Kettwieselin talviominaisuuksia, siinähän olisi kaksi vetävää rengasta suoraan parhaalla paikalla painopisteeseen nähden. Lepuksessa olisi jousituskin. Rohloff lisähinta olisi 999 €, eli ei ihan mahdoton.

Sitten ovat tietysti vielä RANS crank forward pyörät. Penkki on matalalla, jolloin jalat saisi nopeasti ja tukevasti alas liukkaissa paikoissa. Hammertruck olisi oikein käyttökelpoinen auton korvike, kantavuus 238 kg. Tai miten olisi 29" renkailla varustettu Alterra vuoden 2011 mallistosta?

Noh, ehkä kuitenkin tänä talvena tyydyn hiihtämiseen, lumikenkäilyyn ja ihan tavalliseen kävelyyn silloin kun Mango ei kertakaikkiaan kulje. Enkä ole kuitenkaan vielä täysin heittänyt kirvestä kaivoon Mangon suhteen, odottelen hieman kelien tasaantumista ja yritän sitten jälleen.

Jos siirtäisin penkkiä taaksepäin, saisin lisää painoa takarenkaalle, mutta enpä taija jaksaa. Ja koska painoraja on muutenkin jo miltei ylitetty, en voi laittaa mitään painavaa lastiakaan peräosaan. Toisaalta onhan se ymmärrettävää, että 150 kg painoinen kokonaismassa liikkuu huonosti yhden pienen 20" renkaan työntämänä, jos keliolosuhteet ovat hiemankin huonot. Sutihan se takarengas ylämäessä märällä asvaltillakin kesälläkin, jos oikein yritti kaikkein pienimmällä vaihteella ruilauttaa.

Mango on etelän hetelmä

Tämän illan lenkki loppui lyhyeen, 600 m ja Mangon keula takaisin kohti kotia. Näinkin vähäisellä kokemuksella, ja sen suomalla itsevarmuudella, päädyin seuraavaan kelisuositukseen.

2 cm vetistä sohjoa: Ei kannata lähteä
1 cm vetistä sohjoa: Voi ajaa
0,5 cm vetistä sohjoa: Voi ajaa erinomaisesti

1 cm jäistä sohjoa: Ei kannata lähteä
0,5 cm jäistä sohjoa: Voi ajaa

Umpijäinen tai kuiva vähäluminen hiekotettu jalkakäytävä: Voi ajaa erinomaisesti.

Jos reitillä ei ole mäkiä kelpaa aina yhden pykälän huonompi keli kuin ohjearvo olisi. Sama homma jos kunto on terästä ja jaksaa sotkea vaikka matka ei juuri etene. Eli tasaisella reitillä teräsmieskunnolla voisi ajaa erinomaisesti 2 cm vetisessä sohjossa tai 1 cm jäisessä sohjossa.

Toisin sanoen:

Sohjo tai pöppyrälumi syö rullauksen ja vie pidon vetävältä renkaalta, nastatkaan eivät pääse kiinni kunnolla. Jos tämän irtokerroksen alla on asvaltti, eli sohjo on vetistä, niin homma toimii. Jos alla/seassa on jäätä ja/tai kovaa lunta, niin homma ei toimi. Kovalla umpijäisellä tiellä kanto riittää ja siten samoin rullaus, ja lisäksi nastat purevat ainakin jonkin verran jään pintaan (tästä ei kyllä vielä ole aivan riittävää kokemusta).

Mittarissa on nyt 834 km.

Talvitraktori

Huomioiden nykyiset havaintoni Mangon talviominaisuuksista tuli mieleen triken hankinta vain ja ainoastaan kuivia lumisia ajeluita varten.

Tässä olisi yksi ehdokas: The Clydesdale

Jää nähtäväksi kannattaako hankkia. Valmistaja ei listaa lokareita olevan edes lisävarusteena. Eikä kuvien mukaiseen tavaratelineeseen saa kunnon pyörälaukkuja. Mutta 24" eturenkaat ja 29" takaraengas olisivat varmasti mukavat täysjousituksen lisäksi. Painoa 30 kg, joten ei hippiäisille, mutta Mangon ajoa varten ajokunnon ylläpitoon juuri passeli peli painonsa puolesta.

Toinen talvilenkki

Ei hyvältä näytä. Lumiaurojen jätökset suojatienylityksissä ovat Mangolle paikoin ylittämätön este - ja mikä pahinta ne ovat täysin ennakoimattomia reitinvalinnan näkökulmasta. Kun yhdistetään 10 cm jääkokkaretta jo valmiiksi jyrkkään suojatieluiskaan, ei siihen voi ajaa ollenkaan, koska Mangon keula saattaa rusahtaa paskaksi. Taluttaminenkin on riski, ellei kevennä pyörää reilusti.

Jos tahkoaa samaa tuttua ja toimivaa reittiä päivittäin ja tarvittaessa pahan lumipyryn jälkeen pääsee muutaman päivän jollain muulla kulkuneuvolla, niin silloin Mangoa voisi käyttää työmatkaliikenteessä. Mutta näin Velonauttina talvi vaikuttaa pahalta, seikkailu pitkin lumisia pyöräteitä on tylsän hidasta rynkytystä, ylämäet potentiaalisesti ylittämättömiä - tuurista kiinni - ja nyt vielä lumiauranläjät!

Voipi joutua vain kuntoilumielessä sotkemaan samaa toimivaa 5 km:n rengasreittiä suurimman osan talvesta. Onneksi homma on niin hikistä, että kunto varmasti kohoaa pienemmälläkin kilometrimäärällä.  Jäätiet, luistinradat tai muutoin sopivat jääkelit kun tulevat, niin sitten sinne. Ja keväällä kausi tietysti alkaa varsin aikaisin.

Olen ajatellut lähteä kahdeksi viikoksi Turku - Ahvenanmaa - Turku -reittiä retkeilemään, jos vain lossit toimivat jo huhtikuun lopussa. Täytyy ottaa selvää asiasta.

Mittarissa on nyt 832 km.

Talvikausi avattu - ensimmäinen talvikelin lenkki

Hidasta on. En usko niinkään renkaiden vievän vauhtia vaan pikemminkin rynkyttävä epätasainen jäätynyt lumen peittämä tienpinta syö rullausta varsin tehokkaasti.  Vauhti putoaa huimaavaan 5 km:n kokemuksen perusteella 5-10 km/h verrattuna kesävauhtiin. Puhtaalla maantiellä sitten tietysti vähemmän. Jännä nähdä miten pyörä kestää rynkytyksen, jos saan edes jonkilaisen kilometrimäärän kerättyä talvisilla teillä.

Nasta pitivät hyvin, mutta kyllä takarenkaan saa sutaisemaan, mutta ei aivan tyhjää. Meno jatkuu vaikka rengas menettää terävimmän otteensa, tämähän on tuttu ilmiö autopuolelta.

Fleece takki oli lämmin, mutta liian paksu, ylämäessä puuskuttaessa tuli aika ahdistunut olo kun ei saanut täysin vapaasti hengitettyä. Puuskutuksen varsinainen syy oli kuitenkin se, että halusin mennä heittämällä ohi eräästä työmatkapyöräilijästä. Näytti siltä, että ei se maastopyöräkään kovin kovaa kulje lämpimät pyöräilyvaatteet päällä, tai sitten hän halusi välttää hikoilua.

Testi on tehty, nyt voinkin odotella yöllä iskevää lumimyräkkää ja ehkä torstaina käydä sitten toisella lenkillä pitkin vasta-aurattuja teitä. Sen verran raskaampaa homma on, että lyhyempikin lenkki riittää kuntoiluksi - eipä tarvitse suunnitella 100 km lenkkejä näin talvikaudella.

Mittarissa on nyt 821 km.

P.S. Kahdesti puhjenneestä oikeasta kesäeturenkaasta löytyi vajaan millimetrin kokoinen reikä. Siellä lienee majaillut lasin- tai kivensiru juuri sen verran syvällä, ettei tökännyt sormeen kun kokeilin. Ensikerralla otan kumin kokonaan pois ja taivuttelen sisäpintaa niin, että varmasti huomaan kaikki roskat. Toisaalta, ensikesäksi hommaan pistosuojatut renkaat.

Huhhahhei ja rommia pulloon!

Aivan naurettavan helppo oli vaihtaa takarengas. Uusi meni paikalle houkuttelemalla, vanhan poisotossa tarvitsi yhtä muovista rengastyökalua.

Nyt kun vielä saisin sisäkumilähetyksen, niin tänään pääsisi testaamaan talviajoa. Lumimyrskykin on tulossa sopivasti illalla.

Kuopiossa on lunta

Tulin eilen reissusta ja Kuopiossa on lunta, nastarenkaat eivät olleet turha hankinta. Jalkakäytävillä on juuri sellainen vajaan sentin aurattu ja painunut jäinen lumikerros, juuri sellainen hyvin pyöräiltävä, jopa pienillä 20" renkailla. Maantiet kuivunevat, eikä pientareille jää loskaa, joten maantiepyöräilykin on vielä mukavaa. 

Sisäkumit eivät ole vielä tulleet, tulevat ehkä tänään, lähtivät perjantaina Briteistä. Aloitan vaihto-operaation takarenkaasta. Toivotaan, että kun tukee rungon rengaskotelon edestä, niin jousituksen ansiosta rengas tupsahtaisi vaikka edes puoliksi esiin. Silloin vaihto olisi helppo tehdä, jospa vain Shcwalben marathon winterit olisivat yhtä helpot kuin originaalit mitä tulee vaihdettavuuteen.

Palaamma.

Arrgh, menetin neitsyyteni

Päätin eilisen lepopäivän jälkeen lähteä Mangoilemaan ja olihan se taas kivaa. Ylämäet menivät kuin itsestään, tasaisella 37 km/h ilman hengästymistä ja pienessä alamäessä 50 km/h helposti ja kevyesti rikki uudehkolla pyörätiellä lossitielle kääntymisen jälkeen. Reittisuunnitelmana oli Puutossalmen lossille ja sitten ehkä  Kurkimäen läpi ja Karttulantien kautta takaisin. Tavoittena ehkä jopa uusi nopeusennätys Karttulantien alamäissä.

Lossirannassa istuskelin sateessa hetkisen aikaa eväitä syöden. Liikkeellelähdön jälkeen ehdin pari-kolme kilometriä kun se tapahtui. Ihmettelin hyvin loivassa ylämäessä polkemisen raskautta, miten voin tarvita tässä ykkös-ykkös -vaihdetta!? Haa, ohjauskin puoltaa oikealle. Käsi ulos sadesuojan alta ja niinhän se oli kumi tyhjänä. Onneksi oli varakumi mukana.

Sisäkumin vaihto oli helppo operaatio. Vanha pois ja täytettynä reikää etsimään - eipä löytynyt. Sitten sormilla aluksi varovasti ja lopulta täysin estoitta sormettamaan päälikumia ja vannetta, jotta syyllinen löytyisi - eipä löytynyt. Noh, uusi kumi paikoilleen, ilmaa renkaaseen ja ajoon, taas maistuu meno.

Eikun perkele sama oikean puolen etukumi puhkesi uudelleen 6 km:n kuluttua. Eikä enää varakumia. Soitto kaverille, kyyti kotiin ja sitten Mangon haku tien poskesta.

Rengasrikkoneitsyyteni siis meni - ja oikein DP-tyyliin. Ensiviikolla yritän vielä kertaalleen selvittää puhkeamiskohtia ja syitä.

Oli muuten yllättävän vaikea löytää oikeaa rengasta nettikaupoista, jostain syystä päälikumeja myyvällä Leppäsen pyörällä ei ollut vastaavia sisuskumeja. Chainreactioncycles ei onneksi pettänyt.

Mittarissa on nyt 816 km.