Velonautin tie on kivetty tuhansilla pienillä orgasmeilla. Miltei jokaisen mutkan jälkeen on jotain ihmeteltävää, ylämäessä hitaasti kiivetessä ehtii seuraamaan metsän asukkeja ja hurjat alamäkijaksot pumppaavat endorfiinit ja adrenaliinin liikkeelle.
Blogimerkinnät jäivät vähäisiksi, siksi kertailen tässä mielikuviani ja lisäilen muutaman kuvan sekaan.
Uljas velonautti lähdössä matkaan - on suorastaan ihme, että hän mahtuu tuohon pieneen kulkunevoonsa.
Ensimmäisen päivän reitti kulki Kuopiosta Puutossalmen lossin ja Heinäveden kautta Sapun järven rantaan.
Näytä suurempi kartta
Alkupuoliskon pohjois-eteläsuuntainen osuus on eritäin mäkinen, kuin myös loppumatka Heinävesi-Sapu välillä. Muu reitti on vain hieman normaalia suomalaista valtatietä mäkisempi. Ja verrattuna edellä mainittuihin itä-länsisuuntaiset osuudet olivat suorastaan tasaisia. Takapuolen ajoittaista taukoon pakottavaa puutumista lukuunottamatta ei mitään väsymystä kummempaa ilmennyt matkan aikana.
Näkymä Puutossalmen lossin länsirannalta kohti Kuopiota, tarkkasilmäinen näkee Puijon tornin kuvassa. Järvessä on vielä jäälauttoja. Kylmä keli, mutta omiaan velomobiilille.
Idyllisiä, joskin sään ja vuodenajan vuoksi harmaita, maatiloja suorastaan virtasi oikealta ja vasemmalta ohi. Ennenvanhaan talot perustettiin hyville pakoille, mäen päälle ja etelärinteeseen. Nykyään rakennetaan kaikki suokuopatkin ja sitten ihmetellään kun rakennukset homehtuvat.
Kyllä, sivuteiden varsillakin on palveluita. Vastapaistettuja karjalanpiirakoita, litra maitoa, pullaa ja kahvia. Niillä eväillä jaksoi hyvin. Matkalla huomasin maidon ja jogurtin voiman, molemmista saa nestettä, energiaa ja proteiinia helposti nautittavassa vatsaystävällisessä muodossa. Jos päivät pääksytysten lipittää urheilujuomaa niin vatsa on ruikulilla, eikä pelkällä vedellä puolestaan jaksa polkea. Käytännössä kaikilla kaupanedustauoilla join purkin jompaa kumpaa, yleensä vuoron perään. Pyörässä kulki tietysti mukana kaikenlaista kalori- ja proteiinipitoista pikkupurtavaa niitä taukoja varten, joilla ei ollut kauppaa tarjolla.
Konnuksen kanavan seutua.
Kerman Keidas, joka ei ollut auki. Olivat järkeilleet, että toukokuussa ei kannata pitää auki maanantaisin tai tiistaisin, ja minä kun menin ohi aina tiistaina. Kerman Keitaasta kohti Savonlinnaa mentäessä on varmaan eräitä Suomen suurimpia mäkiä laitettu peräperään pyörällä kulkijan virkistykseksi. Paluumatkalla tuntui, että rumpujarruista saattaisi loppua puhti, jos päästäisin vauhdin nousemmaan liiaksi. Ohjeen mukaan jarrutin pulsseissa aina pahimman vauhdin pois ja sitten jälleen rullasin eteenpäin antaen jarrujen jäähtyä välillä - jatkuva pieni jarrutus ei siis ole suositeltavaa.
Näytä suurempi kartta
Toisena päivänä oli puhti poissa, varsinkin alkutaipaleelle ennen Hanhivirran lossia. Migreeni söi tehoja ja jalkalihakset tuntuivat tyhjiltä hernepusseilta. Mutta yllättäin meno alkoi maistua lossin, lääke- ja ruokatauon jälkeen ihan mukavalta. Vaikka sitten jälleen Savonlinnan alkaessa olla lähellä väsymys palasi ja matka alkoi jälleen tuntua pitkältä. Kaipa siitä jokin vero oli maksettava, että minkäänlaista pyörällä ajoa ei oltu tultu harrastettua sitten viimesyksyn.
Enonkoski on siltalaaksoineen erittäin viehättävä paikka. Valitettavasti en viitsinyt jalkautua ottamaan parempia valokuvia paikasta. Mutta oikeasti siellä kannattaisi viettää tauko puiston penkillä istuen ja virtaavaa vettä katsellen.
Kolmannen päivän ajo jäi lyhyeksi, matka tuntui loppuvan kesken. Onneksi käytin Punkaharjun kohdalla paikallista maisematietä. Kerrassan hulppea paikka. Ajaessa syntyi suunnitelma raahata vaimoke joskus 3-5 vrk:n ajaksi maatilamatkailemaan, ratsastamaan, melomaan ja pyöräilemään Punkaharjulle. Ehkä jopa täysin yllätysreissuna, jää nähtäväksi toteutuuko koskaan.
Näytä suurempi kartta
Jäät olivat vielä tiukassa pienessä lahdenpohjukassa, vaikka selkä alkoikin olla auki.
Kaunis mutkittelevä tie mäntykangasharjua pitkin, vettä vasemmalla ja vettä oikealla.
Viikonlopun levon jälkeen Kuutostien ajaminen toi vauhtia masiinaan. Kaikki alamäet poljettiin suurimmalla vaihteella, samoin tasaiset ja ylämäissäkin yritettiin pitää yllä rytmikästä pyörittelyä laiskottelun sijaan. Itä-Savon toimittajakin pysäytti matkalla, arvelin etappiin menevän 10 h, todellisuudessa taukoineen päivä kesti n. 6 h.
Näytä suurempi kartta
Mutta vaikka valtatie on nopea ajaa, niin hieman tylsäähän tuo kaasuttelu oli. Valitettavasti tuolle välille ei vain ollut parempaa reittiä tarjolla. Positiivisena asiana voidaan valtateistä todeta vauhdin lisäksi tien leveys. Käytännössä ohittavia autoja ei juurikaan huomannut, eli niillä ei tarvinnut vaivata päätään. Yllättäin pahimmat iskut pölyisellä tiellä 65 km/h vauhdissa tarjosivat vastaan 90 km/h tulevat rekat - tarkkana piti olla ettei Mango lähtenyt heittelehtimään valitusta ajosuunnasta roskien lennellessä silmiin ajolaseista huolimatta.
Näytä suurempi kartta
Viimeinen etappi oli täysin käsittämätön veto. Lähtiessän puoli yhden aikoihin liikkeelle en ikinä ajatellut ajavani suoraan Kuopioon. Vielä Soinilansalmen kohdalla olin täysin vakuuttunut etsiväni viimeistään Konnuksen kanavan alueelta jonkin leiripaikan. Mutta toisin kävi, tie vei miehen. Voin kuvitella pysähtymisen olevan vielä vaikeampaa jahka kesäyöt vaalenevat entisestään.
Sama paikka, sama kuva, aika vaihtunut ja jäät lähteneet. Seuraavaa reissua odotellessä, Pielisen kierto on tullut ajatuksiin, jos vain saisin viikon verran tyhjää kalenteriin, niin ehkä sitten. Ensimmäisenä päivänä Juukaan ja...
Vikaraportteja alkaa kertymään. Akku on kaput. Ovatko syynä ne muutamat pakkas-ajot vai se että pieni surkea akunpökäle ei pysty tarjoamaan kärventymättä niitä virtoja joita kaksi suurta ajovaloa vaativat maksimitehoillaan. Itse epäilen jälkimmäistä.
Toinen yllättävämpi löydös viimeisenä ajopäivänä oli, että vasen etupyörä on edempänä kuin oikea. Yhtäkkiä Heinävedellä vasemmalle kääntyessäni ihmettelin, että miksi rengas ei hankaa koria kuten oikealle kääntyessä. Olin kuvitellut, että renkaan sivu osuu lasikuituun kun yrittää kääntää enemmän kuin Mango sallii. Todellisuudessa vasen eturengas on aavistuksen edempänä, ja sen ajopinta on hangannut rengaskotelon eteen gel coattiin viirun. Mahtaakohan kohta laskikuitusäle rikkoa renkaan, en ole vielä jaksanut perehtyä asiaan. Kyse on siis todellakin renkaan sijainnista liian edessä, aurauskulmat näyttäisivät olevan kunnossa. Ja vika on ollut olemassa aivan ensimetreistä alkaen. Saa nähdä miten senkin korjaa...
Mangon heitteillejätön syy on
Hammertruck, joka saapui juuri sinä päivänä kun polkaisin turneeni käyntiin. Olen saanut pyörän koottua ja tällä hetkellä mietin olisiko sille perustettava oma blogi, vai mahtuuko Hammertruck Mangon rinnalle tähän blogiin. Tällä hetkellä luulisin lisääväni sen tähän blogiin, kahden blogin päivittely virittelyineen olisi turhaa vaivannäköä. Ja toisaalta mahdollisesti blogia seuraava lukijakin säästyy kahden blogin seuraamisen vaivalta - oletko vielä siellä?
Palaamma!
