Nyt odotellaan

Katsotaan montako viikkoa menee vastauksen saamiseen. Tilaan idlerin varmaan Iclettalta. Sattumalta TerraCyclen sivuilta huomasin, että se on EU alueella nopein tapa saada heidän osiaan. Ei minulla kyllä ole mitään käsitystä, ovatko ne hyviä osia, ainoastaan ensimmäset joihin satuin törmäämään internetissä.

Pitää vaan ensin irroittaa nykyinen ja ottaa kokomitta sekä akselin paksuusmitta.

Sinänsä olen nyt ymmärtänyt, että kyseessä on voimantuottopuolen ketjunohjain. Sellaisen pitäisi taas olla varustettu hamasrattailla väitetään. Eli osa on persiistä. Mutta ilmeisesti se ei haittaa, jos ajaa Mangoa vain tasaisella Hollannissa. Uskoisin, että kun pyöräilijän ja pyörän kokonaispaino on 150 kg ja pakettia kiskotaan ylös jyrkkää mäkeä, niin gummirengasidleri ei enää riitäkkään.

Jännä nähdä mitä valmistaja sanoo, jos ne nyt koskaan vastaavat. Kyselin nimittäin siitä pelistä ehkä pari viikkoa sitten, eikä siihenkään kukaan vastannut.

Kyllä, kyse on ketjunohjaimesta

Nyt O-rengas on vielä ehyt, mutta sen verran venyttynyt se on, että vaihtaa ilmeisesti ajettaessa aina asentoa  ja siitä seuraavat satunnaiset erilaiset äänet. Täytyy käydä hakemassa tuhdimpi rengas ja toivoa parasta.

Saattaa olla, että pitää tilata jostain parempilaatuinen idleri. Mutta katsotaan ensin O-rengas reitti.

P.S. Lähetin nyt sitten kuitenkin viestin LigfietsGaragelle, josko saisin sen jo maksamani peilinkin jossain vaiheessa. Voisivat panna tulemaan laadukkaamman ketjunohjaimen ja peilin samalla paketilla.

Hyvä muuten, mutta

En sitten onnistunut saamaan ääntä pois. Yritin iltalenkkiä testatakseni asiaa, mutta hetken ajon jälkeen ääni alkoi kuulumaan ja tuntumaan jälleen. Voi olla, että uusi O-rengas hajosi samantien, mutta en kertakaikkiaan viitsinyt ruveta pimeässä asiaa selvittämään. Penkkiä ketju ei ainakaan hankaa, eikä jatkuvasti mitään muutakaan, välillä on hiljaista, mutta jossain kohtaa jokin mättää.

Hyvä juttu on, että ajoasento tuntui aivan loistavalta. Ja penkki on nyt niin edessä, että voin ehkä saada koirani mahtumaan tavaratilaan, jos se siellä suostuu pysymään. Minusta tuntuu, että penkin siirto eteenpäin on parantanut Mangon ajo-ominaisuuksia. Liukkaalla siirto tietysti vie entisestään painoa pois takarenkaalta, mutta jää nähtäväksi, onko asiasta oikeasti haittaa.

Ajovalot ovat aivan loistavat. Neliskanttinen valokeila valaisee koko jalkakäytävän ja riittävän pitkälle, jotta kuopat näkee ajoissa. Mangossanihan on tuplavalot. Nyt pitää vaan hankkia jättikokoinen litium akku, jotta valoja voi oikeasti polttaa 5-6 h täydellä teholla vaikka olisi kylmäkin keli.

Kilometrejä 690 km.

Käärmehiä paratiisissa

Perkeleen perkele, siirsin penkkiä hieman eteenpäin ja samoin polkimia. Ketju oli vielä hieman löysä, joten ajattelin homman pelaavan paremmin. Noh, lähdin siitä ajamaan ja kummallista rumpusutusta kuului varsinkin pienillä vaihtella ja varsinkin polkaistessa. Tarina lyhyeksi oikaisten, niin ilmeisesti penkin alla olevan ketjunohjaimen o-renkaan hajoaminen aiheutti vaivan. Täytyy mennä osatamaan uusi ja katsoa, häviääkö ääni.

Matkaa nyt 687 km mittarissa, taidan ostaa useamman O-renkaan samalla kertaa, kun näin nopeasti hajoavat.

Tuli samalla katsottua, että takapään ratasvaihtaja ei ole aivan viimmoisen päälle tarkasti oikeassa positiossa vaikka vaihteet menevätkin täydellisesti päälle. Enkä vieläkään sittenkään ollut tajunnut napavaihteen säätöä, mutta nyt varmasti jo tajuan.

Ja polkimia pitää hieman siirtää takaisinpäin, ehkä noin 5 mm. Ne oli sinänsä helppo siirtää, neljä kuusikoloruuvia löysäksi ja sitten liu'utus. Mutta eturenkaiden alla pitää olla 10 cm koroke, jotta pääsee alakautta selälläään maateen käsiksi ruuveihin.

Eli tämä päivä menee säätäessä - perkeles!

Huhhuh, kahdessa päivässä 210 km

Merkintä tulee tänään, mutta reissun tein eilen. Jonkin verran kahden päivän peräkkäinen kuormitus alkoi painaa, viimeyönä ei oikein uni tullut silmään, vaikka palasin lenkiltä jo kello 15:20. Siitäkin huolimatta uskon, että Mangolla voisi ajella 150 km/vrk retkiajoa. Eli kahden viikon reissun voisi suunnitella 1500 km:n mittaiseksi. Jää nähtäväksi ensikesänä.

Eilen tein miltei kolmilehtiseksi apilaksi mielessäni kutsumani lenkin. Kokonainen kolmilehtinen apila käyttäisi Kurkimäen risteystä keskipisteenään ja lehdet muodostuvat seuraavasti: Kurkimäen suunta 30 km, motarin loppussa käynti n. vajaa 15 km, Puutossalmen lossin suunta vajaa 30 km. Ja kun risteykseen on matkaa 15 km, niin koko reitti on 105 km. Nyt palasin lossilta suorempaa, mutta kiersin sitten palokoulun kautta kotiin ja sain kasaan tasan 100 km. Jos tekisin koko kolmiapilan ja kävisin palokoulun kautta, niin saisin kasaan 110 km.

Vaihteisto on nyt niin hyvässä säädössä kuin se voi olla. Herkästi kun vipuja käyttää, niin vaihteet menevät miltei aina paikallen, ja jos eivät mene, niin tiedän ainakin missä vika on - käyttäjässä. Väistämättä tulee mieleen nainen.

Miltei koko reissun ajan satoi. Tänään oikeastaan kävi niin, että viimeiset 15 km olivat kuivia. Kyllä se kondenssi kertyy Mangon sisälle. Mutta en usko sen koskaan olevan kovin merkittävä ongelma, koska jos oikeasti ajelee satoja kilometrejä jonnekkin suuntaan, niin tuskin koko matkaa sataa. Ja toisaalta työmatka-ajot ovat yleensä niin lyhyitä, ettei kondessi ehdi ongelmaksi asti.

Työmatkajoa sen sijaan haittaa hieman ketjunkiristin, joka napsii normaalia housunpunttia. Eli kuminauha tai pyykkipoika on tarpeen oikeaan jalkaan, jos ajelee hiemankin leveämissä punteissa kuin verkkarit tai trikoot.

Tässä tämän viikon ajot, ensiviikolla lisää. Mittarissa on nyt 670 km.

Kaksi banaania, kaksi Gatoradea ja 110 km

Tämän viikon teemana on pyöräretkityyppinen ajo. Ajelin kaikessa rauhassa maisemia katsellen Puutossalmen lossille ja sieltä sitten asvalttitietä pitkin kohti Leppävirtaa. Pääsin 18 km:n päähän Leppävirrasta, kun mittariin tuli 55 km ja käännyin takasin.

Hirvittäviä mäkiä, otin suosiolla kaikki keinot käyttöön. Vaihdon etupäähän pienimmän rattaan aina kun siltä tuntui. Pidin ylämän lopussa tauon kahdesti menomatkalla ja palatessani viidesti, keskellä mäkeä siis. Arvelin jo hyvissä ajoin, että sokerit loppuvat kesken, joten yritin säästellä niitä.

Mangoni välitykset ovat sopivat Suomen olosuhteisiin. Yläpäätä en ole tosin vielä tarvinnut. Kun edessä on kakkosratas, takana kasi ja Dual Drive kolmosella, niin Mango kulkee 55 km/h sellaisella tavallisen ihmisen pyörittämisellä, jos kiskoisi kilpapyöräilijän 100 kierrosta/min, niin varmaan mentäisiin jo 60 km/h. Alapäähän en usko tarvitsevani pienempiä vaihteita, koska toivon voimieni kasvavan ja painoni putoavan siihen mennessä kun alan kiskoa koiraani peräkärryn avulla reissussa mukana.

Nyt siis pystyn polkemaan jo 55 km/h nopeudessa lisää vauhtia, jos tie on kohtuullinen. Nojapyöräfoorumin vinkki takarenkaan paineen pienentämisestä eturenkaiden alle näyttää tepsivän. Nyt edessä on 4,2 bar ja takana 3,2 bar.

Takaisin tullessani tein uuden vauhtiennätyksen, joka on 77 km/h. Enkä polkenut edes vauhtia, eli aikamoisia mäkiä tällä reitillä on. Jatkossa uskoisin pääseväni Leppävirran kauttaa 5-tielle, jolloin paluumatka olisi huomattavasti helpompi. Unnukassa voisi pitää ruokatauon.

Mittasin keskinopeutta Puutossalmen lossilta kääntöpisteeseen ja takaisin. Noin 65 km meni noin 3 tunnissa, eli hieman pyöristäen matkavauhdiksi tulisi 22 km/h yhdellä tauolla.

Pidin kaksi käveleskely taukoa, ensimmäinen kääntöpisteessä ja toinen paluumatkalla lossin jälkeen. Aika hyvin takamus siis kestää ajoa. Tavoite olisi, että retkellä voisi ajella sellaisia 50-60 km:n etappeja yhtäkyytiä, niin silloin matka joutuisi vaikka vauhti olisikin hieman hitaampi.

Viimeiset 15 kilometriä satoi vettä. Jälleen siunasin Mangoa. Olisi ollut aivan hirveää ajella matalilla sokereilla uupuneena 15 km sateessa avopyörällä. Nyt saatoin nauttia loppumatkastakin ja passailla vauhtia hitaammaksi voimieni mukaan.

Takapään vaihteet pitää säätää kohta. Kahdeksikko ei mene aina päälle, ja Dual-Drive napa tipahtaa herkästi kolmoselta kakkkoselle. Rattaista ei niin väliä, joten säädän huomenna Dual-Driveä. Sen pitäsi olla kohtuullisen helppoa. Ratasvaihteiden säätäminen on vaikeaa, kun ei pysty samaan aikaan pyörittämään polkimia, katsomaan vaihteen vaihtumista ja vääntämään vipuja. Tai ainakaan en ole vielä keksinyt keinoa siihen.

Penkkiä en ole vielä vaihtanut, ajelen siis rikkinäisellä. Se toimii hyvin, säädinhän sen parempaa asentoon. Saa nähdä milloin viitsin ruveta penkinvaihtohommiin, ehkä vasta sitten, kun nykyinen hajoaa palasiksi.

Peilistä ei ole kuulunut mitään, vaikka lähetin jo yhden sähköpostikyselyn. Täytynee kysyä uudestaan kohta.

Niin Mangon mittarissa on nyt 570 km

Penkki tuli

Uusi penkki oli tullut reissun aikana. Mutta peiliä ei ole paketissa, vaikka maksoin sen jo. Tainnut jäädä tuo osa mailia Davidilta lukematta. Täytyy kysyä asiasta viikolla.

Penkki vaikuttaa jytäkältä, mutta siitä puuttuvat asennusta varten tarvittavat reiät etupäästä ja tarranauhan okapuolikkaat, jotta pehmikkeen saa kiinni.  Jää nähtäväksi, millainen urakka niiden saaminen kuntoon on.

Sateita luvassa ensiviikoksi, nähdään miten ajointoa riittää.

Kuvasetti numero kaksi

En kerennytkään tänään ajelemaan, ensiviikolla on tiedossa reissu, joten pitää saada muita pakollisia hommia pois alta. Toivottavasti huomenna olisi aikaa uudelle sadeajelulle.

Laitoin aamulla Mangoa kuntoon ajoa varten ja otin samalla kuvia. Säädin penkkiä hieman eteen- ja ylöspäin. Säätömekanismi on varsin outo, penkin takapään kannatin ei varsinaisesti lukitu mihinkään kohtaan vaan puristetaan paikalleen kolmella pultilla.

Kun kerran poistin lasikuitusuojat, ovat tarralla kiinni, otin samalla vaivalla kuvia vetolaitteistosta. 

Muutaman ulkokuvan nappasin myös. Maavara on oikeastaan hämmästyttävän matala, koska sisään mennessä kori varmaan laskee alemmas. Toisaalta en ole vielä löytänyt pyöräreittiä, jossa pohja ottaisi maahan. Puupalikka on kakkosnelonen. 

Metallinen pyörylä keulassa on sähköinen torvi. Kuuluu erittäin hyvin, tarvetta on harvoin. 

Mango on nykyään lukittu, estää lähinnä satunnaiset huviajelijat, kun takarengas ei pyöri. Ja kylillä Mangon saa tietysi johonkin tolppaan kiinni. Ketjuston voisi tietysti lukita vaikka Abloyn riippulukolla, mutta tämä on ehkä hieman selkeämpi ratkaisu - näkyy selkeästi ulospäin, että pyörä on lukittu. 

Niin ja muutama sisäkuva vielä. Takana näkyy vilkkujen johdotusta. 

Harmaan alueen möykky on vahvike vetokoukulle.