Aikamoinen jumppa, säädin penkin sopivaan asentoon. Yksittäinen säätö tarkoittaa kolmen pultin löysäämistä, ja muutaman kerran irroittamistakin, huonossa etukumarassa asennossa jakoavaimella ja kuusikoloräikkävääntimellä. Sitten koeistunta, polkimien pyöritys taaksepäin ja sama uudelleen. Muuttujina ajoasento, hartioiden mahtuminen sisälle ja ketjuohjaimen mahtuminen pyörimään penkin alla.
Tavoitteena oli mahdollisimman tilava kohta hartioille (edessä ja alhaalla), matala ajoasento (painopiste alemmas) ja penkki mahdollisimman edessä (painopisteen siirto eteenpäin tuntui parantavan ajo-ominaisuuksia ja samalla tavaratila suurenee).
Opin jälleen jotakin. Penkin siirtyessä eteen sen J-muotoisessa profiilissa osuu juuri syvin kohta ketjuohjaimen päälle ja silloin penkkiä ei voi säätää kovin alas. Aiemmin valitin, että penkki ei saa roikkua kahden kiinnityspisteensä välissä. Nyt tulin siihen tulokseen, että sen on pakko roikkua jonkin verran, koska muutoin se taipuu aina niin notkolle, että osuu väistämättä ketjuohjaimeen, täytyy sitten tilata uusi penkki jos tämä hajoaa.
Uudella sisäänmenotyylillä (manuaalin mukaisella) penkki ei kuitenkaan varmaan ihan heti tule hajoamaan.
Polkimien siirtämistä ei onneksi tarvinnut tällä kertaa edes miettiä, niiden säätäminen olisikin tehnyt hommasta todellisen monimuuttujakuntopiirin. Polkimet ovat juuri niin pitkällä kuin voivat olla, huomioiden kengänkärkien osuminen keulassa oleviin kuoren kiinnityssaumoihin. Ketju on vieläkin aavistuksen löysä, jos edessä on keskimmäinen ratas ja takana 5. ratas. Mutta David Hembrow sanoi aikanaan, että liian kireä ketju kuluu nopeammin.
Nyt on kohtuullinen asento saatu aikaan. Ja imuroin roskatkin pois. Tällä viikolla on Mangon katsojia tulossa, en vielä tiedä minä päivänä, ja nyt Mango on valmis ihmeteltäväksi, ehkä jopa koeajokunnossa. Jos vaihteet ovat vielä kohdallaan.
Ja ainuttakaan penkin tai polkimien säätöä en aio enää tehdä, jos eivät jalat ylety polkimille, niin voe voe!
