On aivan käsittämätöntä, että tälläinen "läski paska" pyöräilee 90 km vaikka ei ole vuoteen tehnyt mitään liikuntaharjoitteita. Mitä nyt talvella vähän lunta luonut ja muuta pakollista. Koiraakin kävelytetty maksimissaan vain 4 km päivälenkkejä. Mutta mitään oikeaa treeniä en ole kerennyt tekemään. Fuego oli aivan yhtä ihmeellinen, mutta kaksipyöräinen ei ole velomobiiliin verrattuna niin rento ajettava 70 km:n jälkeen, kun on väsynyt. Mangolla voi ajaa niin kauan kuin jalat vain vähänkin pyörivät.
Mutta nyt tarkempi reittiselostus, jotta ainakin mahdolliset Kuopiolaiset lukijat saavat jonkinlaisen käsityksen hommasta.
Lähtöpiste Särkiniemessä. Ensin ajelin kohti etelää vanhaa 5 tietä niin pitkälle, että se muuttui soratieksi moottoritien päässä. Tässä vaiheessa matkaa oli kertynyt mittariin 22 km. Tämä oli myös ensimmäinen taukopaikka. Jutustelin paikallisen asukkaan kanssa pyörästä ja söin muutaman leipäpalan.
Sitten ajelin Kurkimäen risteykseen ja lähdin siitä kohti Puutossalmen lossia. Moottoritien ylittävän sillan kohdalla on noin kilometrin mittainen loiva mäki, jossa olen kellottanut aikanaan Fuegolla 62 km/h hulluna polkien ja 52 km/h ilman polkemista. Välitykset loppuivat kesken.
Tässä kohtaa pääsin myös testaamaan Mangon vauhtiominaisuuksia, joissa oli jo aiemmin havaittu puutteita. Savonlinnan kaveri kertoi, että pyörä rupeaa 50 km/h vauhdissa heijaamaan hurjan tuntuisesti, eikä hän ollutkaan uskaltanut ajaa Mangolla kuin 60 km/h. Ja niinhän se oli. Mango perkele alkaa heijaamaan jo 43 km/h jälkeen. Ja kun vauhti on 47 km/h ei aloittelijan taidoilla enää voi polkea. Pääsin polkematta maksimiin 57 km/h, mutta sitten piti ruveta jarruttamaan. Pienikin tuuli ja tienpinna kaltevuus lähtee viemään pyörää ja korjausliike on äärimmäisen vaikea toteuttaa, niin ettei pyörä lähtisi jousituksen vuoksi heijaamaan yli toiseen suuntaan, ja sitten jos korjaa uudelleen pieleen, ja vielä kerran ja vielä kerran, niin saattaa käydä hyvin hassusti jos vauhti olisi luokkaa 70-100 km/h, johon Mango kyllä aerodynamiikkansa puolesta pystyisi.
Tämä on lievä pettymys, olin haaveillut alamäkivauhdiksi Fuegon 80 km/h jälkeen 90 km/h. Mutta ei taida toteutua Suomen teillä. Ainoastaan tyynelllä kelillä ja tutulla hyvällä tasaisella suoralla voisi joskus koettaa. Ja silloin hommassa ei oikeastaan ole enää ideaa, koska matkavauhti on olennaisempi kuin jokin akateeminen huippunopeus. Ja voihan Mangon aina heittää Puijon tornista alas, ehkä silloin päästäisiin jo 150 km/h, jos asento olisi oikea. Kysyn kyllä vielä Davidilta, onko jotain tehtävissä säätämällä renkaita.
Matka jatkui Lossille, jossa join munkkikahvit ja söin Tuplan. Siitä virkistyneenä en ajanutkaan kotiin vaan takaisin Kurkimäen risteykseen, väli Lossi - Risteys on luokkaa 13 km. Ja kyllä oli naama punainen kun pienimmällä vaihtella pyörittelin juuri alastulemiani pitkiä loivia laskuja takaisin ylös.
Ja eikun vielä kerran Lossille, kahvilan ohi torvea soittaen ja sitten suorinta tietä kotiin Särkiniemeen.
Seuraava pitkä lenkki on varmaankin Kurkimäen risteyksestä Karttulantielle ja takaisin samaa tietä Lossille ja sitten kotiin. Mango on siitä jännä laite, että sillä ajelee ihan ajankuluksi mielellään edestakaisin samaa reittiä. Sellaista en halunnut Fuegolla ikinä harrastaa.
Mittarissa on nyt sitten 260 km, josta itse olen ajanut 120 km ja Savonlinnan kaveri 140 km. (Ja jos aivan tarkkoja ollaan niin Hollannissa oli ajettu 1,4 km vaihteiston säätöajoa.)
