Hirvittäviä mäkiä, otin suosiolla kaikki keinot käyttöön. Vaihdon etupäähän pienimmän rattaan aina kun siltä tuntui. Pidin ylämän lopussa tauon kahdesti menomatkalla ja palatessani viidesti, keskellä mäkeä siis. Arvelin jo hyvissä ajoin, että sokerit loppuvat kesken, joten yritin säästellä niitä.
Mangoni välitykset ovat sopivat Suomen olosuhteisiin. Yläpäätä en ole tosin vielä tarvinnut. Kun edessä on kakkosratas, takana kasi ja Dual Drive kolmosella, niin Mango kulkee 55 km/h sellaisella tavallisen ihmisen pyörittämisellä, jos kiskoisi kilpapyöräilijän 100 kierrosta/min, niin varmaan mentäisiin jo 60 km/h. Alapäähän en usko tarvitsevani pienempiä vaihteita, koska toivon voimieni kasvavan ja painoni putoavan siihen mennessä kun alan kiskoa koiraani peräkärryn avulla reissussa mukana.
Nyt siis pystyn polkemaan jo 55 km/h nopeudessa lisää vauhtia, jos tie on kohtuullinen. Nojapyöräfoorumin vinkki takarenkaan paineen pienentämisestä eturenkaiden alle näyttää tepsivän. Nyt edessä on 4,2 bar ja takana 3,2 bar.
Takaisin tullessani tein uuden vauhtiennätyksen, joka on 77 km/h. Enkä polkenut edes vauhtia, eli aikamoisia mäkiä tällä reitillä on. Jatkossa uskoisin pääseväni Leppävirran kauttaa 5-tielle, jolloin paluumatka olisi huomattavasti helpompi. Unnukassa voisi pitää ruokatauon.
Mittasin keskinopeutta Puutossalmen lossilta kääntöpisteeseen ja takaisin. Noin 65 km meni noin 3 tunnissa, eli hieman pyöristäen matkavauhdiksi tulisi 22 km/h yhdellä tauolla.
Pidin kaksi käveleskely taukoa, ensimmäinen kääntöpisteessä ja toinen paluumatkalla lossin jälkeen. Aika hyvin takamus siis kestää ajoa. Tavoite olisi, että retkellä voisi ajella sellaisia 50-60 km:n etappeja yhtäkyytiä, niin silloin matka joutuisi vaikka vauhti olisikin hieman hitaampi.
Viimeiset 15 kilometriä satoi vettä. Jälleen siunasin Mangoa. Olisi ollut aivan hirveää ajella matalilla sokereilla uupuneena 15 km sateessa avopyörällä. Nyt saatoin nauttia loppumatkastakin ja passailla vauhtia hitaammaksi voimieni mukaan.
Takapään vaihteet pitää säätää kohta. Kahdeksikko ei mene aina päälle, ja Dual-Drive napa tipahtaa herkästi kolmoselta kakkkoselle. Rattaista ei niin väliä, joten säädän huomenna Dual-Driveä. Sen pitäsi olla kohtuullisen helppoa. Ratasvaihteiden säätäminen on vaikeaa, kun ei pysty samaan aikaan pyörittämään polkimia, katsomaan vaihteen vaihtumista ja vääntämään vipuja. Tai ainakaan en ole vielä keksinyt keinoa siihen.
Penkkiä en ole vielä vaihtanut, ajelen siis rikkinäisellä. Se toimii hyvin, säädinhän sen parempaa asentoon. Saa nähdä milloin viitsin ruveta penkinvaihtohommiin, ehkä vasta sitten, kun nykyinen hajoaa palasiksi.
Peilistä ei ole kuulunut mitään, vaikka lähetin jo yhden sähköpostikyselyn. Täytynee kysyä uudestaan kohta.
Niin Mangon mittarissa on nyt 570 km
