Yön hämäryydessä keksitty strategia oli seuraava: Siirretään Mangoa yhden päivämatkan verran etelää kohti ja ajetaan loppureitti pohjoista kohti.
Aamulla Mango lähti kiitämään kohti Nuorgamia, matkaa oli vain 20 km, joten siinä ei nokka kauaa tuhissut. Ympärillä Utsjokilaakson kaunis maisema. Katsellessani Suomien pohjoisinta perähikiää ymmärsin miksi jotkut raahautuvat tänne kalastamaan. Kaikilta langattomiltakin yhteyksiltä ja osin jopa telkkariltakin piiloutuminen joen uurtaman laakson rinteiden suojaan tuntui varsin houkuttavalta ajatukselta.
Ensietapin korkkaamisen jälkeen ajoimme autolla n. 208 km etelään ja Mango laskettiin toiseen kertaan vesille.
Läpi Ivalon ja Inarin - kohti ruokataukoa.
Matkalla heräsi epäilys, että jokin oli vialla. Mango ei oikein rullannut, mutta vaikka rengaspaineetkin pantiin oikein porukalla kohdilleen ei rullaus juuri parantunut. Päädyimme syyttämään erittäin karkeaa pohjoista asvalttia.
Perille pääsy häämöttää, enää 20 km aamuiseen leiripaikkaan. Tämä matkan kääntäminen aiheutti sen, että tulia kerrankin sahattua kunnolla väliä Ivalo - Utsjoki. Neljä kertaa kun ajaa saman parin sadan kilometrin tienpätkän niin jo tietää ajaneensa. Noh, artisti maksaa... ainakin osan.
