maanantai 16. elokuuta 2010

Aamu ja uusi tutustumiskierros

Nyt pääsen jo pyörään sisälle helpommin, valitettavasti pitää vain astua penkin kautta. Tai ainakaan minä en muuta keksi. Sitten takaa sivuilta käsillä kiinni ja jalat eteen. Ohjaustangon saa jumitettua kuoren alle niin, että se ei ole tiellä sisäänmenovaiheessa. Aluksi en saanut, mutta nyt onnistuin. Nyt en enää pelkää rikkovani pyörää kun menen sisään ja ulos. Tämä on tärkeää, sillä pyörätiellä helpoin tapa tehdä U-käännös on Davidin mukaan nousta ulos, kääntää Mango ja istua takaisin sisään. Jos en siis osaisi kulkea helposti sisään tai ulos joutuisin aina ajamaan seuraavaan risteykseen asti, jossa voisin tehdä käännöksen peruuttamalla.

Penkkiä pitää säätää eteen ja alas, jotta saan hartiani sisälle. En jaksa tehdä sitä nyt vielä aamusella, pitää mennä kattoa maalaamaan, mutta sen jälkeen tietysti polkimet on säädettävä eteenpäin myös. Mitenköhän ketjun pituus riittää. Noh, sen verran kokeilin matalaa ajoasentoa, että pystyn kyllä polkeamaan ilman polkimien säätämistäkin vaikka se ei aivan täydellisen ergonominen asento jalkojen kannalta olekkaan.

Löysin akun, joka on varsin säälittävän kokoinen (toisaalta kevyt). Viisi AA-pariston kokoista akkua muovin sisällä. Toivottavasti se on jokin standardipaketti, jotta voin ostaa niitä lisää. Tai mielummin ostaisin suoraan yhden isomman akkupaketin. En tiedä miten paljon valot vievät virtaa, mutta muutamaa tuntia kauempaa en usko mukana tulleen akkusetin kestävän. Mukana oli myös laturi.

Pyörän mukana tuli siis ulkorengas ja sisäkumi, sekä vielä paikkasarja. Mitään työkaluja en ole löytänyt vielä, enkä ole vielä selvittänyt minkälainen tarvitaan renkaan irroittamiseksi. Senhän pitäisi olla helppoa mainostekstin mukaan, koska kaikki renkaat ovat kiinni vain toiselta puolelta (ei siis haarukkaa missään) ja takarenkaan vaihtoa helpottaa se, että ainoastaan toisiovedon ketju tarvitsee irroittaa. Varsinainen vaihdepuoli on erikseen.

Tavaratila on edelleen varsin pieni, mutta kyllä sinne pusseja ja nyssykötä varmasti jonkin verran saa. En kuitenkaan ymmärrä, miten sinne voisi laittaa edes Jack Russelin kokoista koiraa, kuten David antoi ymmärtää kun asiasta kysyin. Videoiden perusteella tuo mainittu koira tuntuu kulkevan ennemminkin omistajansa sylissä. Onneksi tilasin peräkärrykoukun, joka onkin aivan loistava. Mukana tuli siis myös kiinnitysmekanismi, eikä pelkkää paikkaa sille, kuten olin ajatellut. En tosin vielä tiedä sopiiko ko. kiinnitys halpaan peräkärriini, Mangon mukana tullut taitaa olla Weber-systeemiä, mutta konversion saa ilmeisesti tehtyä helposti kärryn aisaan.

Kaikenlaista kivaa pientä löytyi nyt aamulla.  Pyörässä on myös mekaaninien soittokello, se laukeaa narusta vetämällä ja sijaitsee jossain ohjausakselin kohdalla lähellä pohjan peruutusaukkoja. Ajovaloja voi säätää ylös-alas -suunnassa vivulla, aika mageeta hei! Yksi hellyyttävin yksityiskohta on hallintapaneelin valosysteemi. Alumiiniseen pieneen kulmarautaan on kiinnitetty pieni led. Kulmaraudan saa irti tarrakiinityksestään ja siinä on jonkin verran johtoa, jolloin sitä voi käyttää myös työ/etsintävalona pimeässä, kun ihmettelee minne jokin pieni osa on pudonnut. Näppärää, ruumini valtaa lämmin tunne siitä, että ilmeisesti miltei kaikkea on mietitty eikä minun tarvitse ehkä sittenkään olla niin huolissani yksityiskohdista.

Kunhan vain saisin penkin säädettyä...