Millään en olisi viitsinyt tulla kotiin. Ensimmäiset 4 km hymyilin niin, että huomasin yhtäkkiä poskien kramppaavan. Pieni pyörähdys piti tehdä, mutta ajelinkin 15 km ihan ajankuluksi ja katselin maisemia, sekä tietysti muita tiellä liikkujia.
Kun sadesuoja on päällä ja valoisaa näkee vielä vaihdevivut. Pimeässä niitä ei tietenkään näe. Eli jonkin verran järjestelmällisyyttä pitää vaihteiden käytössä olla, jos on huolissaan ylämäistä. Käytännössä laskettelin jälleen menemään napavaihde kolmosella ja takarattaita vaihdellen, jos sitten jouduin hidastamaan ja lähtemään uudelleen liikkelle hankalassa paikassa sai napavaihdetta tiputtamalla helpon lähdön.
Mittarivalo on miltei välttämätön, ilman sitä ei näe nopeuttaan pimeässä, mikä ei velomobiilin kyseessä ollessa ole hyvä asia. Hyvin ovat Hollannin pojjat Mangonsa varustelleet!
Sade kastelee pään ja hieman hartiaseutua, vauhdista riippuen. Ylämäessä sataa tietysti suoraan sisään, mutta alamäessä kaikki pysyy kuivana. Kainalot olivat aivan yhtä märät kuin aina ennenkin. Mutta sen verran kuivana koko ukko säilyy, että kun paidan vaihtoi niin saattoi istua suoraan sohvalle telkun ääreen. Tosin telkkua ei tänäänkään suuremmalti kannata avata. Avaaminen ei lisään sen viihdearvoa kovinkaan paljon. Hei, mutta Ahonenhan kehui Starship Trooperssia, jos sitä katsoo oikealla asenteella.
Avataan nyt sitten ja katsotaan riittääkö asenne.
