torstai 26. elokuuta 2010

Sata ja yksi kilometriä

Lainaan tähän alkuun vapaasti kulunutta motoristien sanontaa ja totean, että velomobiililla ajo on parasta mitä voi tehdä housut jalassa, mutta lisäksi velomobiililla voi ajaa myös ilman housuja.

Ajelin Vehmersalmen lenkin. Matkaa siis tuo 101 km, ajoaika 5 h 10 min ja kokonaisaika 5 h 25 min. Yhden kusitauon pidin, yhden Mangossa istuskelutauon ja viimeinen istuskelutauko tuli itsestään lossilla.

Mittarissa on nyt 376 km.

Kallansiltojen pyörätiet ovat niin hirvittävässä kunnossa, että en aio enää vähään aikaan ajella sinne päin. Sori vain Roni, joudut ajelemaan Nazcalla Kuopioon päin, jos haluat nähdä Mangon. Eihän niitä sorateitä ole kuin muutama sata metriä, mutta ne ovatkin sitten sitäkin karmeampaa maansiirtosoraa. Tiedoksi ei-savolaisille, Kallan sillat ovat osa 5-tietä ja ne ovat uudelleenrakennuksen kourissa.

Joensuuntien vieressä kulkeva pyöräreitti sen sijaan on aivan loistava nykyään. Sitten onkin tienpätkä Vehmersalmeen, jolle kääntyessäni onnistuin sudittamaan märällä asvaltilla liikkeelle lähtiessäni kun käytössä oli kaikken pienin vaihde. Aika hauskaa "polttaa" kumia polkupyörällä. Tämä pätkä on varsin mäkinen ja ilmeisesti jossain kohtaa onnistuin rikkomaan Mangoni aiemman huippunopeusenntäyksen 60 km/h, nyt ennätys on 61 km/h.

Alamäkiajo on Mangolla niin tarkkaa touhua, että sillä aikaa kun siirtää katseen mittariin ja takaisin tiehen on hyvin mahdollista, että Mango on menossa jonnekkin aivan muualle kuin vilkaisun alkaessa. Olen siis luopunut mittarin katselusta alamäen aikana, tyydyn keskittymään optimoimaan ajoreittiä ja vauhtia. Alamäkiajo sujuu jo paremmin kuin viimereissulla. Myös tasaisella hyvällä tiellä pystyn polkemaan nyt varovasti 43 km/h vauhdissa ilman, että Mango lähtee heilumaan.

Parasta tällä reissulla oli lämpö. Jos olisin ajanut sata kilometriä tihkusateessa ja alle 10 asteen lämpötilassa tavallisella kolmipyörällä olisin ollut märkä, varpaani ja sormeni olisivat olleet aivan kohmeessa ja loppumatka olisi ollut yhtä helvettiä. Nyt ajelin vielä ajan kuluksi ylimääräisen 5 km jotta sain satasen rikki. Olo oli sadesuojan alla hieman nihkeä, mutta mukavan lämmin.

Ja kyllä se vaan on mukavaa kun on kolme pyörää alla, eikä tarvitse miettiä tasapainoa. Vaikka alamäkiajo on epävakaata, niin se ei ole mitään siihen verrattuna miten Fuegolla pelotti ylämäessä vauhdin tippuessa hoippuvaan 7 km/h:ssa ja autojen paahtaessa vierestä ohi. Ylämäen huipun tuntumassa kun on usein myös huono näkyvyys, joten auto ei voi paljoa väistellä. Mangolla senkun vaan ottaa rennon asennon, pienimmän vaihteen ja painaa menemään niin kauan kuin reisissä polttava maitohappo sallii - toistaiseksi ei ole tarvinnut pysähdellä lepäämän, mutta sekin on tarvittaessa mahdollista.

Viileä sadekeli on loistava sää pyöräillä maantiellä - eiks je?