Neljäs päivä oli hieman konstikas. Vaihtelevat sadekuurot piiskasivat tietä ja Mangoa. Lyhenevät tie-etapit hidastivat huolto-autolla ajoa, kun risteyksissä oli varmistettava, että Mango kääntyisi kerta kerran jälkeen oikeaan suuntaan. Lisäksi matka alkoi painaa polkijaa tässä vaiheessa, akillesjänteet ja polven ojentajat alkoivat oirehtia ylirasituksenomaisesti ja vaiva paheni jatkuvasti päivän mittaan.
Sadetta vastaan testattiin tuulilasia, mutta käytännössä se esti kastuttuaan näkyvyyttä. Osoittautui, että Mangon oma aukkopeite on paras ratkaisu toistaiseksi. Eihän sekään täysin suojaa ajolaseja sateelta, mutta sopivan lippalakin kanssa käytettynä jonkinlainen näkyvyys säilyy sateellakin ajettaessa. Aukkopeite on vain sen verran lämmin, että sateen loputtua, se siirtyy kyllä välittömästi konehuoneen puolelle omalle paikalleen.
Huolimatta ongelmista matkaa kertyi 296 km. Paikallisia tulehduskipulääkevalmisteita kului runsaasti päivän mittaan ja illalla kipeät paikat saivat jääpussit ärsytystä rauhoittamaan.
