Lauantaipäivä alkoi epävarmuuden vallitessa. Tampereelle olisi vielä matkaa 55 km. Ja sen jälkeen Hankoon pitkä matka. Jänteet hoosiannaa laulaen matkaan kuitenkin lähdettiin saman periaatteen mukaisesti kuin koko projektin ajan - niin kauan ajetaan kun hyvältä tuntuu. Alustava tavoite asetettiin kuitenkin Salon kohdalle.
Näillä se päivä lähti käyntiin. Mustikkakeiton takana vielä jogurttia. Ajon aikana suolapähkinöitä ja rusinoita. Juomaksi pääosin vettä, välillä Pepsiä. Allekirjoittanut ihmetteli koko reissun ajan miten vähällä urheilija pärjää, itse kun syön enemmän normaalisti arkenakin. Ja se kyllä valitettavasti näkyy habituksessa.
Suomen vilja-aittaan siirtyminen näkyi maisemassa selkeästi. Kauniita polveilevia hyväkuntoisia asvalttiteitä keskellä vehmaita viljapeltoja.
Vapaasti lainattuna: "Älä sano, että matka painaa jo. Olen kevyt kuin sudenkorento". Salo alkuperäisenä tavoitteena oli valittu siten, että jos siitä eteenpäin pääsee, niin on miltei pakko ajaa samantien Hankoon. Ja niinhän siinä sitten kävikin.
Matkalla Hankoon vauhti vain kiihtyi - tai sitten kyse on trikkikuvasta.
Eihän sitä näin pitkän matkan päähän turhan takia tulisikaan - olut on kerrankin kirjaimellisesti ansaittu. Viimeisen päivän kilometrit 305 km.
